Pientä paksua pihakoiraa väsyttää. Raskasta tämä raskaus...
Ja, huh, kaikki ne Juhannuksen työt:
Ensin piti ulkoiluttaa "pantteri".
Vinka on pennusta asti rakastanut tätä pehmolelua (ihan kuin pihakoirakollega Otto tykkää Tiikeristään, kuten Oton blogista olemme usein saaneet lukea). Vinka retuuttaa pantteria ympäri ämpäri, raahaa sen sitten aivan keskelle pihaa ja alistaa sen siellä astumalla pitkään ja hartaasti, ettei pantteri vaan luule olevansa pihan herra
Huom, pantterilta on leikattu häntä, sillä häntää kokeiltiin agilitytreeneissä motivointileluna taannoin. Ei toiminut erityisen hyvin.
Sitten kuului terassin portaiden alta myyrän rapinaa.
Vaikka kuinka Vinka tömisteli, ei myyrä tullut esiin.
Vaikka kuinka Vinka tömisteli, ei myyrä tullut esiin.
Juhannusaattona kyläilimme vanhaherra Brunon kotona. Bruno ei ole pitänyt kukkapenkkien myyräkantaa kurissa, joten Vinka joutui tekemään senkin homman....
Palkaksi se kähvelsi Brunon luun.
Grillistä tuli pienen pihakoiran nenään härän sisäfileen tuoksu. Ei herunut herkkuja tällä kertaa
Juhannuspäivän aamuna Vinka oli töissä vielä kasvimaalla muutaman tunnin, muttei kuulemma jaksanut kaivaa myyriä.
Iltapäivän sateita se piteli onnelisena kainalossa nukkuen. Pihakoira on selvästi mitoitettu solahtamaan kivasti ihmisen kainaloon kylki kylkeä vasten...